Susi sisustaa

simpukat

Just kun pääsin retostelemasta naisen kädenjäljelläni, löysin tämän asetelman olkkarin ikkunalaudalta. Suden lomalla rannalta keräämät jutut.

Simpukoista muistin taas, että kirjahyllyssä odottaa lapsettomien yhdistys Simpukasta tilaamani dvd, lapsettomuushoidoissa käyvistä pariskunnista kertova Timo Haanpään dokkari Hiljaa toivotut.

Koska on hyvä hetki katsoa jotain sellaista, mistä tulee luultavasti paha olo ja ehkä vähän toivotonkin olo? Tässä takakannessa sanotaan mm: ”Ajatus omasta lapsesta muuttuu hiljaiseksi toiveeksi, jonka toteutumiselle ei ole takeita.”

Mulla on tän dvd:n kanssa vähän samanlainen olo kuin lapsettomuusblogien. En uskalla oikein lukea niitä. Sen verran olen vilkuillut, että tiedän ettei me olla jouduttu vielä käymään läpi oikeastaan mitään. Ollaan yritetty tulla raskaaksi kaksi vuotta, mutta hoitoja ei olla koitettu vielä kertaakaan. Monet käyvät hoidoissa useamman vuoden ja pettyvät jatkuvasti. Jotkut tulevat raskaaksi ja saavat lopulta keskenmenon. Miten sellaista jaksaa?

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.