Ahaan kirous

Image

Terveisiä lomalta! Täällä on ihanaa, enkä halua tulla ikinä pois.

Lomilla muistaa lapsettomuuden hyvät puolet, esim:

  • On varaa lähteä lomalle.
  • Voi tehdä ihan mitä huvittaa.
  • Ei haittaa, jos menee vahingossa väärään junaan ja joutuu kävelemään 800 metrin sijasta kolme kilometriä – tai jos unohtaa päivä toisensa jälkeen käydä ostamassa aamupalatarpeita.
  • Kun alkaa väsyttää, voi kiukutella.

Siitä ensikäynnistä: Siinä kävi niin kuin mulle usein käy lääkärissä.

Lääkäri sanoi, että Suden siemenet on nyt niin hyviä, että ensin kartoitetaan mun kuukautiskierto ja tarkastetaan, onko munajohtimet auki. Ja sitten jos on, koitetaan inseminaatiota. Ja että inseminaatiota toivottavasti ehditään koittamaan ennen kesäsulkua, sillä muuten menee helposti elokuulle.

Kysyin, miksi ensin koitetaan inseminaatiota, jos koeputkihedelmöityksessä on suurempi onnistumisen mahdollisuus.

Lääkäri vastasi jotain lääketieteellistä. Olen melko varma, että se oli ”less intrusive”. (Keskustelu käytiin Suden takia englanniksi.) Inseminaatiota koitettaisiin ensin, koska siinä ihmistä ronkitaan vähemmän.

Minä sanoin AHAA. Ahaa niin kuin olisin muka tajunnut, mitä pahaa ronkkimisessa on.

En tajunnut, mutten saanut kysyttyä uudestaan. Eikä lääkärin voi olettaa tajuavan, ettei potilas tajua, ellei potilas kerro. Niin läksin vastaanotolta tajuamatta, miksi tehdään niin kuin tehdään.

Mulla on taipumusta sanoa ahaa ennen kuin tajuan, mistä on kyse. Näin käy vain lääkärissä.

Macholandiassa mulle tehtiin joku ihme leikkaus, josta en vieläkään täysin tajua, mitä leikattiin ja miksi. Olin luullut olevani menossa paikallispuudutuksessa tehtävään näytteenottoon. Kun hoitohenkilökunta alkoi valmistella mua nukutusta varten, kysyin mitä nyt tapahtuu. Vastaus oli jotain lääketieteellistä. Sanoin ahaa.

Ensikäynniltä menin suoraan kokoukseen pomoni pomon pomon kanssa. Olimme eri mieltä siitä, miten yksi asia pitäisi tehdä. En sanonut ahaa, vaan vänkäsin vänkäämästäni.

Päivän edetessä aamun ahaa paisui. Olin odottanut, että ensikäynnin jälkeen mulla olisi vastaukset kaikkiin kysymyksiin, mutta olinkin sanonut ahaa ja olin ihan yhtä pihalla kuin ennenkin.

Se olo, kun ei tajua mitä tapahtuu, eikä tiedä pitäiskö asioille yrittää tehdä jotain – se on ihan kamala. Just se olo meinasi tehdä mut hulluksi vauva-asian kanssa Macholandiassa. Säikähdin, että se olo oli tulossa takaisin. Olin aika suunniltani. (Lisäksi pahensin suunniltaan oloani yhdellä tyhmällä kokeilulla, jonka tein Suden kanssa. Siitä lisää myöhemmin.)

Kirjoitin sähköpostia lääkärille vielä saman päivän iltana. Kerroin, että haluaisin tietää, mitkä inseminaation ja koeputkihedelmöityksen plussat ja miinukset on meidän tilanteessa.

Lääkäri lupasi kertoa ensi kerralla. Koitan siihen mennessä pyyhkiä kirotun ahaan sanavarastostani.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

2 thoughts on “Ahaan kirous

  1. Päivitysilmoitus: Amatöörimököttäjä | Väestöliiton blogi

  2. Päivitysilmoitus: Todistusaineistoa | Väestöliiton blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s