Lyylit

ImageKuulun kahdeksan naisen kaveriporukkaan, jonka kokoonpano on lukion ja lukiota seuranneiden naimakauppojen perua. En ole ihan varma miksi, mutta kutsumme itseämme Lyyleiksi.

Tässä lauantaina otetussa kuvassa Lyylit syövät pitsaa ja juovat alkoholia.

Lyylit olivat yksi syy siihen, miksi halusin muuttaa takaisin Suomeen. Silti vielä perjantaiaamuna vikisin Mini-Lyylille puhelimessa, etten menisi tapaamiseen.  ”Mulla on aika kamala olo. En just nyt vaan jaksa. Te puhutte aina tosi paljon siitä.”

Lyylit puhuu usein äitinä olemisesta.

Mini-Lyyli kuulosti lievästi yllättyneeltä. ”Oho, ollaanko me noin ajattelemattomia? Me voidaan sopia, ettei puhuta siitä ollenkaan. Tai sovitaan sille joku aikaraja.”

”No eikä, se vasta oliskin tosi tyhmää. Parempi, että mä en vaan tuu.”

Kaikilla muilla Lyyleillä on kaksi lasta.Vanhin on kolmasluokkalainen, nuorimmat neljävuotiaita.  Olisi kummallista, jos ne eivät puhuisi äitiydestä.

Yksi toinen lapsettomuusbloggaaja, Ainu, kuvaili vähän aikaa sitten vähän samaa omassa blogissaan (jolla on muuten maailman paras nimi, Miksette hanki koiraa). Jos on ainoa ei-äiti isossa äitien porukassa, tuntee itsensä ulkopuoliseksi.

Mulle käy joskus niin, vaikka ne äidit on Lyylit ja vaikka mua kiinnostaa ne äitiysasiat, joista Lyylit puhuu.

On täytynyt olla kakan koostumus -vaihe, mutten muista sitä. Nyt Lyylit puhuu esimerkiksi työn ja perheen yhdistämisestä, kasvatuksesta, lapsen persoonallisuuden kehittymisestä, tytöistä ja pojista ja siitä miten äitiys tuo esiin omat heikkoudet ja miten sen kanssa voi elää.

Keskustelu on henkilökohtaista ja kiivasta, puhe suoraa ja tunteet pinnassa. Ne kaikki elää  sitä, mistä ne puhuu. Siihen on tosi vaikea osallistua, jos ei ole itse äiti.

Tilanne on ihan toinen, jos paikalla on vain pari Lyyliä tai pari ketä muuta vaan äitiä. Aiheet voi olla samat kuin isossa äitiporukassa, mutta kun ihmisiä on vähemmän, ei-äidinkin on helpompi osallistua.

Tää liittyy ihan varmasti sellaiseen juttuun, josta luin kerran yhdestä kirjasta: Sosiaaliseen tilanteeseen osallistuvien lukumäärä asettaa rajat sille, mikä on mahdollista siinä tilanteessa. Nyt mua harmittaa, etten muista siitä muuta kuin että se perustui apinoiden käyttäytymisestä tehtyihin havaintoihin. Muistaakseni se meni niin, että esim. kuusi oli hyvä ryhmäkoko, koska sen kokoisessa ryhmässä kaikkien on vielä mahdollista ottaa kaikki huomioon.

Mini-Lyyli sanoi vielä samassa puhelussa: ”Me puhuttiin muuten just, että pitää pyytää teidät mökille kesällä. Siellä on nyt sellanen ulkorakennus, missä voi nukkua, ettei teidän tarvi häiriintyä meidän lapsista.”

Eikä! Mä en vihaa kenenkään lapsia, enkä ylipäänsä ihmisiä, joilla on lapsia. Vaikeina aikoina on vaan joskus vaikeeta olla, jos joutuu keskelle kokonaista laumaa niitä sellaisena hetkenä, kun ne haluaa puhua vain just siitä.

Menin tapaamiseen (olen tuo tuolla oikeassa ylänurkassa).

Onneksi menin. Ei ehkä millään ole niin isoa parantavaa merkitystä kun sillä, että saa olla vaikeiluineen keskellä myötämielisiä sieluja ja tavallista elämää.

Vähän multa karkasi mopo käsistäkin. 40-minuuttisen äitiystykityksen sijasta tapaamisessa oli nyt ainakin 40-minuuttinen lapsettomuustykitys. Lyylit on siitä otollinen yleisö, että kahdeksasta vain kaksi on alun perin tullut raskaaksi ilman mitään ongelmia.

PS: Alun viittaus alkoholiin oli siksi, että aina välillä mietin, pitäiskö raskaaksi tulemista yrittäessä luopua alkoholin käytöstä kokonaan.  Jotenkin olis niin tyhmää, että pitäis luopua kaikista nautinnoista, kun koko elämä tuntuu olevan ainaista odottamista ilman takeita siitä, että mitään kivaa koskaan tapahtuis.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

2 thoughts on “Lyylit

  1. Päivitysilmoitus: Äiti = aikuinen | Väestöliiton blogi

  2. Päivitysilmoitus: Härveli | Väestöliiton blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s