Esitietolomakeblues

ImageEnsikäyntiin valmistautuminen alkoi vähän huonosti, mutta ei lainkaan yllättävästi.

Olen hukannut julkisella puolella tehtyjen verikokeiden tulokset. Hain niistä kertovat printit terveysasemalta viikkoja sitten. Laitoin ne siniseen muovikansioon. Samassa kansiossa oli työpapereita, jotka liittyivät kokoukseen, johon olin menossa suoraan terveysasemalta.

Kun papereita ei näkynyt kotona, piti palata töihin etsimään niitä. Löysin monta tyhjää sinistä kansiota ja edellä mainitsemani työpaperit, mutten kokeiden tuloksia. Viittaa siihen, että olen laittanut tulokset Varmaan Talteen tai unohtanut ne kopiokoneen päälle.

En ymmärrä, miten olen pystynyt kahdenkymmenen vuoden ajan pitämään työpaperit tallessa ja yksityiselämän tärkeät dokumentit hukassa.

Nahisteltiin Suden kanssa, kun täytettiin klinikan esitietolomaketta.

Hyvinvointivaltion hoivaan tottumaton Susi ei voinut tajuta, miksi hedelmöityshoitoja tekevän klinikan täytyy saada tietää, kuinka monta kertaa viikossa ja kuukaudessa harrastamme seksiä, onnistuvatko yhdynnät hänen mielestään hyvin ja onko hänen seksuaalisessa halukkuudessaan tapahtunut muutoksia.

Mulla on tapana alkaa puhua nopeasti ja kovaa, kun kumppani esittää eriäviä mielipiteitä. Nyt sanoin supervauhtia: NIIDENPITÄÄ MYÖSTIETÄÄMEIDÄNHENKISESTÄHYVINVOINNISTA ja sitten TÄÄPAPERIONKAIKENLAISILLEASIAKKAILLE, MEVOITAISOLLA19 JAHARRASTAASEKSIÄKERRANKUUSSA VÄÄRÄNÄPÄIVÄNÄ.

Susi sanoi: ”Ok, go on, bite my head off.”

Totta puhuen en mäkään ole ihan varma, miksi niiden on noita kysyttävä. Olen vaan tosi tottunut vastaamaan kaikkeen mitä kysytään.

Esitietolomakkeen täyttäminen alkoi myös itkettää.

Lomakkeita on kahdenlaisia. Naiselle keltainen ja miehelle sininen. Osa kysymyksistä on samoja ja osa ei. Multa ei esim. kysytty, oliko mun kivekset laskeutuneet, kun olin vastasyntynyt, eikä Sudelta kysytty koska sen kuukautiset alkoi.

Kummaltakin kysyttiin, onko aikaisemman partnerin kanssa saatuja lapsia.

Tuntuu surkeelta vedellä omaan lomakkeeseen viivoja lasten kohdalle,kun toinen voi kirjoittaa samaan kohtaan kaksi vuosilukua: synnytykset 1995 & 1997.

En tiedä, voiko tätä ymmärtää kukaan muu kuin sellainen, joka on joskus ollut samassa tilanteessa. Siis sellainen, joka haluaisi lapsia ja jonka kumppanilla on jo lapsia. Puolisosi lapset ovat ihania ja vanhemmuus on osa puolisoasi. Mutta lapset eivät ole sinun ja vaikka puolisosi sanoisi tai tekisi mitä, sinun on mahdotonta uskoa, että hän haluaa lasta yhtä kiihkeästi kuin sinä.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s