Olen jo työnikin puolesta yrittänyt seurata  sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiouudistusta eli sotea.  Eipä käynyt kateeksi eilisessä STM:n eriarvoisuutta käsittelevässä seminaarissa  kansliapäällikköä, jonka piti esitellä miten palvelurakenneuudistus vähentää eriarvoisuutta. Räätälöidynkään asiantuntijaryhmän  suunnitelma ei hallitukselle kelvannut. Ei siinä mitään, poliittinen päätöksenteko toki käy asiantuntijavalmistelun edelle, demokratiassa. Nyt vain näyttää pahasti siltä, että poliitikot eivät itsekkään tiedä mitä haluavat. Tai mieli vaihtuu kuin tuuliviiri.

Me kansalaiset olemme toki oppineet odottamaan. Ensin kuuntelemaan puhelimessa varattua yrittäessämme soittaa terveyskeskukseen tai odottamaan sitä luvattua puhelua takaisin niin, että ei vessaan juuri uskalla mennä, koska puheluhan saattaa tulla juuri silloin. Onneksi on kännykät!

Pullonkaula onkin terveyskeskukseen pääsemisessä. Jos lääkäriajan onnistuu saamaan, niin hoito on ihan kelvollista. Näin olen kuullut.

En tietenkään puhu itsestäni. Minä olen työterveyshuollon piirissä. Soittooni vastataan heti ja vastaanotolle pääsen samana päivänä tai vähintään seuraavana. Laboratoriokokeita varten ei tarvitse matkustaa toiselle puolelle kaupunkia, vaan ne hoituvat samalla käynnillä samassa osoitteessa. Jos olisin lapsi tai nuori, työtön, perhevapaalla tai eläkkeellä tämä autuus ei minua koskisi.

Eiköhän terveydenhuollon eriarvoisuus kaikkein räikeimmin näy juuri siinä, että työterveyshuolto kehittyy yhä kattavammaksi samalla, kun terveyskeskuksille ei riitä resursseja. Jos sairastuu tarpeeksi vakavasti pääsee sairaalaan ja siellä potilaat ovat taas samanarvoisia. Hoito on yhtä hyvä toimitusjohtajalle kuin duunarillekin.

Kuolema tasaa lopulta, hautausmaalla kaikki  ovat tasapuolisesti yhtä kuolleita.

Sinne ei kuitenkaan ole kiirettä. Siksi toivoisinkin, että  maassa olisi mahdollisimman hyvin toimivat ja kaikkia kansalaisia palvelevat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja, että käsipareja riittäisi myös lähipalveluihin  ja julkiselle puolelle.

Ehdotan, että mallia otetaan paavin valinnasta. Pannaan ministerit suljettuun tilaan eikä päästetä pois ennen kuin valkoinen savu tupruaa. Senaatintorille kerääntyneelle kansalle pääministeri julistaisi ”Meillä on SOTE!”

Helena Hiila-O’Brien (Väestöliiton toimitusjohtaja 2002-14)