Rasismia ja rakenteellista rasismia

Kotoutumispuolella teemme töitä sen eteen, että perheet jotka muuttavat tänne asettuvat tähän maahan, integroituvat, löytävät opiskelupaikan, töitä, asunnon, nuo elämän perusedellytykset. Julistamme, että tässä yhteiskunnassa kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Kun eteen tulee tilanteita, joissa yhdenvertaisuus kyseenalaistetaan, kyse on lähes poikkeuksetta yksittäistapauksesta: Virkailijalla on ollut huono päivä tai huoltomiehen siskon miehen käly on joutunut ryöstön uhriksi Tallinnassa ja hän on vähän ennakkoluuloinen vierasperäisiä ihmisiä kohtaan, poliisilla oli syytä epäillä koska täällä ei ole kovin paljon maahanmuuttajia, ”teidät sekoitetaan helposti,” ”et nyt tullut valituksi tähän tehtävään, mutta ei se nimestäsi johdu, eikä ainakaan uskonnostasi, täällä ei vaan voi rukoilla 5 kertaa päivässä” ja sitä rataa.

Me vältämme rakenteellisesta rasismista puhumisen, vaikka tiedostamme, että rasismi ei ole ainoastaan sitä, että julkisissa tiloissa huudellaan rumasti ja nimitellään.

Siitä ei sovi puhua, että tätä yhteiskuntaa on rakennettu tietyllä oletuksella, tietyille normeille ja, että näihin normeihin eivät istu edes kaikki valkoihoiset suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat suomalaiset.

Kuinka kotouttaa ihminen, jolle järjestelmä kertoo, että hänen täällä olemisensa aiheuttaa häiriötilan? Hän on erivärinen, puhuu outoa kieltä, ruuatkin hän maustaa eri tavalla kuin mihin täällä on totuttu. Miten paljon voimme odottaa ihmisen riisuvan identiteetistään tullakseen osaksi tätä yhteiskuntaa?

Tällä viikolla vietetään YK:n rasismin vastaista päivää 21.3., päivä on saanut alkunsa mielenosoituksesta Etelä-Afrikassa 21.3.1960, jossa ihmiset vaativat ihmisoikeuksia. Mielenosoitus päättyi siihen että poliisi tulitti mielenosoittajia surmaten 69 ihmistä. Etelä-Afrikassa on pitkällisen taistelun jälkeen saavutettu yhteiskunta, jossa ihonväri ei määrittele ihmistä paremmaksi tai huonommaksi. Täydellisesti asiat eivät sielläkään ole, mutta yhteiskuntana he ovat ottaneet etäisyyden 1960-luvun tapahtumiin, jotka ovat inspiroineet kansainvälisen rasisminvastaisen päivän.

Suomessa kaikenlainen syrjintä, kuten etniseen alkuperään, toimintakykyyn, kieleen ja uskontoon perustuva syrjintä on laitonta. Toimintaa ei voi selittää pois henkilökohtaisilla mieltymyksillä, tuulella tai muullakaan, sillä ne eivät muuta laitonta toimintaa lailliseksi.

Täällä Suomessa tasa-arvosta on puhuttu pitkään. Jo 1800-luvulla Minna Canth nosti sen esiin. Miesten ja naisten välisen tasa-arvon ainakin.

Tänäkin päivänä  on helppo samaistua näihin Minnan Canthin sanoihin , ”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”

Toivottavasti!

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s