Susi: Spermalaboratoriossa

Miten kuvailla ”talletusmatkaa” hedelmällisyysklinikalle ja siihen liittyviä tunteita? Me miehet emme ole erityisen hyviä ilmaisemaan itseämme, etenkään tunteitamme, mutta koitan parhaani.

Lähdimme kotoa aikaisin. Oli torstaiaamu ja klinikka sijaitsee Helsingin keskustassa. Jalkakäytävät olivat jäässä ja liukkaita. Ihmiset kiirehtivät ehtiäkseen junaan, raitiovaunuun, bussiin tai metroon. Tunnelma oli sellainen kuin aina aamuisin, ankea ja vakava. Ihmiset eivät katso silmiin eivätkä tervehdi. He vaikuttavat yrmeiltä ja peräänantamattomilta, eivätkä kovin kiinnostuneilta päästämään ketään ohitseen.

Olen tottunut aamuruuhkan tunnelmaan, mutta torstaina olin flunssassa, joten en itsekään ollut erityisen hyvällä tuulella. Tarvoimme metroasemalle ja liityimme maanalaisella laiturilla odottaviin työmatkalaisiin. Metro saapui, ahtauduimme sisälle ja metro ampaisi taas  liikkeelle.

Jäimme pois Kampissa ja kävelimme kohti uloskäyntiä. Kanssamatkustajamme eivät olleet sen yhteistyöhaluisempia kuin lähtöasemallamme. Tuntuu kuin kaikki olisivat omassa kapselissaan suorittamassa tehtävää, joka on tärkeämpi kuin minun, joten parasta pysyä poissa heidän tieltään. Tunsin itseni yhä turhautuneemmaksi.

Pääsimme vihdoin metroasemalta kadulle. Hilkka tiesi, missä paikka oli. Onneksi olimme lähteneet kotoa ajoissa, joten meillä oli ruhtinaallisesti aikaa kävellä varovasti jään peittämillä jalkakäutävillä.

Kävelimme yhdessä kohtaa väärään suuntaan ja jouduimme kääntymään takaisin. Olen tottunut Hilkan suunnistustaitoon, joten pieni harhailu ei  juuri nostanut jo ennestään korkeaa stressitasoani.

Löysimme klinikan. Astuin jotenkin helpottuneena hissiin, joka vei meidät vauvantekomatkan seuraavalle tasolle.

Laboratoriokerroksen käytävillä ei näkynyt ketään.  Siellä oli kyllä kylttejä, joiden avulla asiakas saattoi löytää oikean oven. Hilkka soitti spermalaboratorion oven vieressä olevaa kelloa ja pian ystävällinen laboratorionhoitaja avasi oven. Hän puhui onneksi englantia. Täytimme kaavakkeita, näytin henkilöllisyystodistukseni ja sain muovipullon, jossa oli punaninen kierrekorkki.

Hoitaja neuvoi minua menemään käytävän päähän huoneeseen, jossa voisin tehdä talletukseni. Hän painotti, että huoneen pitää olla vapaa, ei varattu. Lähdin etsimään sellaista ja löysinkin. Ovessa oli kyltti, jossa oli miestä esittävä tikku-ukko – tiedätte kyllä  millainen.

Huoneessa oli kaakeliseinät ja lattiat, käsienpesuallas ja koppi, jossa oli vessanpönttö, mutta ei pisuaaria. Paikassa jossa olisi tavallisesti pisuaari, oli tyhjää. Laatoitettu, puhdas ja erittäin ei-varattu kolo. Näytti vähän siltä kuin joku olisi poistanut vessanpöntön ja unohtanut tuoda sen takaisin.

Ripustin takkini ja reppuni ovessa oleviin koukkuun, otin steriilin purkini, katsoin riemunurkkaustani ja otin asennon. Tuntui hassulta. Niin kliinistä, kylmää, persoonatonta.Tyhjää. No, ei auttanut muuta kuin saattaa asia pois päiväjärjestyksestä.

Tarkistin vielä kerran, että ovi oli varmasti lukossa. Vedin housut alas, avasin purkin ja ryhdyin töihin.

Pikakelaan tässä vähän, mutta sanottakoon, ettei ollut kovin helppoa, ainakaan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Matka aamuruuhkassa ja muut psyykkiset jutut varmaankin vaikuttivat, mutta viimein sain homman hoidettua.

Purkki kädessäni laahustin takaisin toimistoon. Annoin purkin hoitajalle. Hilkka ja hän vaihtoivat vielä pari sanaa suomeksi, ja sitten ensimmäinen käyntimme klinikalla olikin ohi. Nyt odotamme analyysia ja lisäohjeita.

Päivitys:

Hilkka täällä. Olin puheissa klinikan väen kanssa ja kävi ilmi, että huone, jossa Susi tehtaili spermanäytteensä muistutti niin paljon vessaa siksi, että se oli vessa, eikä näytteenantohuone.

Vähän eteenpäin samalla käytävällä on kuulemma kaksi huonetta, jotka on tarkoitettu vain spermanäytteen antoon. Ne on erotettu muista tiloista omalla odotustilalla. Kummassakaan näytehuoneessa ei ole kaakeleita. Sen sijaan niissä on mukava nahkatuoli ja ”lehtiä ja videoita”.

Susi alkoi nauraa tästä kuultuaan. ”No johan se vaikuttikin oudolta”, hän tuumasi ja ehdotti, että matkan varrelle asennettaisiin nuolikylttejä, jossa lukisi ”tumputushuone”.

”Koska kukaan mies ei kuitenkaan kehtaa mennä takaisin toimistoon kysymään, että minne tässä pitikään mennä, vaikka päätyisikin vahingossa sinne vessaan ja alkaisi minun laillani miettiä, että tässä on nyt jotain outoa.”

One thought on “Susi: Spermalaboratoriossa

  1. Päivitysilmoitus: Kaksi putkea verta | Väestöliiton blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s