Ikiomaksi

Eikä, päänsärky alkoi taas. Meidän piti blogata Sutena. Tai siis Susi olisi miettinyt englanniksi blogin, jonka olisin kääntänyt suomeksi. Nyt sen sijasta yksi teksti, jonka kirjoitin pari viikkoa sitten:

***

”Jos ei synny vatsasta ikinä, niin sitten voi mennä hakemaan jostain muusta maasta sellaisen, jonka haluaa.”

Sitaatti on pieneltä Suomeen adoptoidulta tytöltä, joka esiintyy Saara Cantellin Ikiomaksi-dokumenttielokuvassa.

Katsoin dokkarin heti, kun olin bongannut sen kaverin Facebook-seinältä. Ylen Elävässä arkistossa se on ollut jo kaksi vuotta. Suosittelen, hyvä teos.

Musta tuntuu selvältä, että haluan ensi sijassa itsestäni tulleen lapsen. Ja tuntuu yhtä selvältä, että jos en voi saada omaa lasta, haluan adoptoida.

Tunnen tuohtumuksen ja syyllisyyden sekoitusta kohdatessani ihmisiä, joiden mielestä maailmassa on niin paljon lapsia vailla perhettä, että kaikkien lasta haluavien – ja varsinkin lapsettomien – pitäisi ensisijaisesti adoptoida.

(Oikeasti olen kohdannut näitä ihmisiä vain lehdissä, mutta olen antanut lukemani painella syyllisyysnappejani niin täysillä, että niitä tuntuu hiihtävän vastaan joka käytävällä. Ne ei välttämättä sano mitään, mutta tunnistan ne siitä, että ne hymyilee silleen pienesti tietäväisen ja ylhäisen näköisinä.)

Susi ei halua adoptoida. Ei myöskään, että tehtäisiin lapsi jonkun toisen siemenistä.

”Se olisi epäreilua kaikille. En usko, että voisin rakastaa kenenkään toisen lasta yhtä paljon kuin omiani.”

Tunnustus: Aika monen Suteen liittyvän asian suhteen ajattelen niin kuin kuvittelen Matti Nykäsen vaimojen ja tyttöystävien ajatelleen. Kyllä se vielä muuttuu. Tai kyllä se vielä muuttaa mielensä.

Tän asian suhteen en ajattele niin.

Se tarkoittaa, että jos me ei onnistuta saamaan lasta, jolla on meidän kummankin geenit, meidän pitää erota. Se tuntuu ihan kamalalta, enkä halua ajatella sitä nyt.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s