Testeissä

Helsingissä julkisen puolen hoitoihin hakeutuminen menee näin (ainakin kaksi vuotta raskaaksi tulemista yrittäneen 37-vuotiaan kohdalla):

Varataan aika terveyskeskuslääkäriltä, joka tekee naiselle perustutkimuksen – aika samanlaisen kuin tavallisella gynekologikäynnillä. Samalla otetaan verikokeet, joiden avulla suljetaan pois kaikista todennäköisimmät verestä löydettävissä olevat syyt hedelmöitymisvaikeuksiin.

Jos mitään poikkeavaa ei löydy, lääkäri kirjoittaa lähetteen Naistenklinikan hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalle. Jos pariskunta täyttää klinikan kriteerit, tulee kutsu tutkimuksiin, joissa tehdään lisää tutkimuksia naiselle ja tutkitaan myös miehen siemenneste.

Edellisen sain tietää kuukausi sitten Kallion terveysasemalla. Sitä ennen me oltiin aloitettu tutkimukset toisella puolella maailmaa ihan toisessa järjestyksessä.

Afrikassa julkinen terveydenhuolto kamppailee selvitäkseen edes rutiiniraskauksista. Suden kotimaassa on vähän yli kymmenen yksityistä gynekologia, mutta kaikille on hirveät jonot, eikä kukaan tee hedelmöityshoitoja. Niitä varten pitää matkustaa naapurimaahan.

Kun oltiin yritetty vauvaa vuosi, ongelmien kartoitus oli helpointa ja halvinta aloittaa siitä, että Susi kävi hakemassa lähetteen siemennesteanalyysiin kärttyiseltä omalääkäriltään ja sen jälkeen ejakuloimassa purkkiin ostoskeskuksen alakerrassa sijaitsevassa laboratoriossa.

Kumpikaan meistä ei olettanut, että testissä löytyisi mitään erikoista. Susi on jo kahden lapsen isä.  Pojat syntyivät 17 ja 15 vuotta sitten minimaalisella yrittämisellä.

Mutta miehen siementen laatu voi ilmeisesti heitellä paljonkin.

Omalääkäri luki tulokset Sudelle puhelimessa.  Mittattuja asioita oli kaikkiaan neljätoista. Yksi arvo kuulosti huonolta ja toinen hyvältä. ”En minä näistä niin tiedä, mutta ei tällä kyllä ketään raskaaksi tehdä”, lääkäri tokaisi.

”Ai eikse sanonut mitään muuta? Onhan sen nyt osattava selittää paremmin, tai ainakin annettava sulle se paperi, että voidaan kysyä joltain muulta”, minä piipitin.

Niin Susi sopi tapaavansa lääkärin tämän kotona seuraavana iltana. Siellä hän saikin toisenlaisen arvion:  ”Kyllä te voitte ihan hyvin odottaa vielä vuoden tai pari, kun ne hoidot on niin kalliitakin.”

Macholandiassa kun oltiin, kumpikin keskustelu käytiin miesten kesken. Päälle otettiin vähän brandyä. Ja sitten vielä vähän.

Ei pitäisi olla mahdollista olla vihainen ihmiselle, joka on juuri saanut tietää jotain, minkä on kaiken järjen mukaan oltava kamalaa itsetunnolle.

Mulla kuitenkin kilahti, kun Susi viimein kotiutui omalääkärin baarikaapin antimien ääreltä ilman testitulospaperia ja osaamatta kertoa oliko hoitojen korkea hinta ainoa syy sille, miksi kannatti ottaa rennosti vielä vuosi tai pari.

Sentimentaalisen tilan saavuttanut ihminen on kuitenkin sekä järkipuheen että itkupotkuraivareiden saavuttamattomissa. Olohuoneen lattialla huojuen Susi ilmoitti totta vie luottavaansa omalääkärinsä arviokykyyn – olihan kyse miehestä, joka oli hoitanut ensiluokkaisen hienosti sekä hänen isänsä elämän lopun että sudenpentujen elämän alun.

Lohdutan itseäni sillä, että ainakin olin vihaisempi lääkärille kuin Sudelle.

Olin tosi vihainen vielä seuraavana päivänä mennessäni vastaanotolle hakemaan siemennestetutkimuksen tuloksia paperilla.

Yksityisen laboratorioketjun logoa kantavassa A5-kokoisessa paperissa oli kaksi sivua. Toisen sivun lopussa luki:

  • Microscopy shows significant Teratozoospermia (1% normal sperm heads)
  • Less than 6% of normal sperm heads may have a poor fertility prognosis.
  • SUMMARY: Probable subfertile ejaculate

Kaksi viikkoa myöhemmin sain ruinattua viidentoista minuutin ajan maan parhaalta gynekologilta. Hän selitti tuloksen merkitsevän osapuilleen sitä, että siemeniä on sinänsä tarpeeksi, mutta niistä ihan liian harva pystyy suorittamaan tehtävänsä.

Hän suositteli, että meidän kannattaisi hakeutua jatkotutkimuksiin ja mahdollisesti hoitoihin heti sen jälkeen, kun Susi olisi popsinut hänen määräämänsä kolmen kuukauden aminohappo-antioksidantti-kalsium-mineraali&vitamiini -kuurin.

Sitten tapahtui kuitenkin kaikenlaista ja muutettiin Suomeen. Meni yli puoli vuotta ennen kuin elämämme täällä alkoi asettua sen verran uomiinsa, että tuntui järkevältä alkaa miettiä lääkäriin menemistä.

Eli huhuu vaan sinne baarikaapin äärelle – odotettiin sitten kuitenkin vielä vuosi. Mitään ei tapahtunut, paitsi näitä ensioireita oon kyllä kokenut lisää.

Myös mut on sittemmin tutkittu, vaikkakin on tehty vasta nuo alussa mainitsemani perusverikokeet ja niiden lisäksi ultra. Niissä ei näkynyt mitään häikkää – mikä ei tietysti tarkoita, etteikö jotain häikkää voisi olla.

Siementen laatu toisaalta on voinut parantua vuodessa.

Eli vikaa saattaa olla kummassa tahansa meistä tai meissä kummassakin.

This entry was posted in Ensioireet - optimistin lapsettomuusblogi, Lapsettomuus and tagged , , by Hilkka. Bookmark the permalink.

About Hilkka

Ei-kenenkään-äiti Hilkka (38) ja kahden teinin isä Susi (46) koittavat pykätä vauvan & säilyttää mielenterveytensä ja parisuhteensa. Yritetty on alkuvuodesta 2011, diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Raskaus alkoi vihdoin tammikuussa 2014 kolmen tuloksettomaksi jääneen inseminaatiohoidon jälkeen, ensimmäisestä koeputkihoidosta. (Bonuksena blogissa sopeudutaan Suomeen, ulkomaanelävä Susi ekaa kertaa elämässään ja Hilkka yli kymmenen vuoden maailmalla - etupäässä Afrikassa - haahuilun jälkeen.)

One thought on “Testeissä

  1. Päivitysilmoitus: Todistusaineistoa | Väestöliiton blogi

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s