Lasta on vaikeaa kasvattaa maassa, jossa ei ole itse kasvanut

Ajattele, että muuttaisit kielitaidottomana parin kolmen kouluikäisen lapsen kanssa sinulle vieraaseen yhteiskuntaan. Varmasti mielessäsi olisi monia huolia lapsiin ja heidän koulunkäyntiinsä liittyen.

Eikä suotta! Asuinmaan vaihdokseen liittyy monia haasteita.

Tutkimusten mukaan tiedetään esimerkiksi, että maahanmuuttajataustaisten perheiden lapset menestyvät koulussa keskimäärin heikommin kuin kantaväestöön kuuluvat lapset. Myös heidän koulutustasonsa jää usein keskimääräistä alhaisemmaksi. Tästä on jo jonkin verran tutkimustietoa myös Suomesta.

Koulutuksellisia eroja selittävät vahvimmin vanhempien sosioekonominen tausta. Mutta uuteen maahan muuttaneet joutuvat huomaamaan myös, että monet asiat ovat eri tavalla verrattuna lähtömaahan ja väärinkäsityksiä voi helposti syntyä puolin ja toisin.

Vanhempien voi olla vaikeaa tukea lastensa koulunkäyntiä, jos heidän tietämyksensä yhteiskunnasta ja sen koulujärjestelmästä on vähäistä. Myös puutteet kielitaidossa tai vähäiset sosiaaliset verkostot kantaväestöön estävät tarvitun tiedon ja ymmärryksen saamista. Asiat eivät aina selviä vanhemmille perinteisissä vanhempainilloissa.

Vertaisryhmätoiminta vahvistaa vanhemmuutta

Väestöliitossa on kehitetty vanhemmuutta tukevaa vertaisryhmätoimintaa vuodesta 2005 lähtien. Vertaistuenryhmissä vanhemmilla on mahdollisuus selvittää ja keskustella tärkeistä lapsiin liittyvistä asioista omalla kielellä. Vanhemmat voivat tukea lastensa koulunkäyntiä paremmin kotona, jos heille tarjotaan tietoa koulujärjestelmästä, lasten kehityksestä ja koulunkäynnistä sekä mahdollisuus keskustella näistä asioista omakielisessä ryhmässä.

Osallistuin syksyllä Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnan rahoittaman ARVI-hankkeen puitteissa helsinkiläisissä alakouluissa syksyllä 2012 järjestettyihin erikielisiin vertaistuenryhmiin.  Ryhmät olivat kurdin- (sorani), somalin- englannin- ja venäjänkielisiä. Kaikissa ryhmissä oli ohjaajapari, joista toinen oli koulun edustaja (esim. rehtori, kuraattori tai erityisopettaja) ja Väestöliiton vertaisohjaaja, joka puhui ryhmäläisten kieltä.

Havaintojeni mukaan vertaisryhmistä hyötyvät eniten perheet, jotka ovat asuneet Suomessa vasta vähän aikaa.

Ryhmistä jäi voimakkaimmin mieleen usean eri vanhemman sanoma kommentti: ”On vaikeaa kasvattaa lasta maassa, jossa ei itse ole viettänyt lapsuuttaan”. Ryhmissä pohdittiinkin paljon miten voi parhaiten tukea lasten kotoutumista Suomeen säilyttäen ja ylläpitäen kuitenkin myös oman kulttuurin tapoja sekä tukemalla lasten oman äidinkielen oppimista.

Monikulttuurisen osaamiskeskuksen vertaisryhmätoimintamalliin voi perehtyä osallistumalla ryhmäohjaajakoulutukseen (yhteensä 16 tuntia) ja/tai tutustumalla ryhmänohjaajanoppaisiin.

Kirjoittaja tekee arviointia Väestöliiton Monikulttuurisen osaamiskeskuksen vertaisryhmätoiminnasta Helsingin kaupungin rahoittamassa ARVI-hankkeessa. Arvioinnin raportti ja tulokset julkistetaan maaliskuussa 2013.

Väestöliiton Monikulttuurisen osaamiskeskuksen vertaisryhmätoiminta

Monikulttuuriset vertaistuenryhmät: Ohjaajan oppaat

Kirjoita kommentti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s